Töitä tiedossa

Jee jee! :)

Edellinen hihkuminen johtuu siis kesätöistä. Niitä on minulle tiedossa ainakin elokuuksi. Sain paikan, jota havittelin, enkä edes vienyt sitä luokkakaveriltani. Luokkakaverini nimittäin vetäytyi "kisasta", koska hänelle järjestyi töitä muualta.

Nyt siis vaan valmistautumaan henkisesti tulevaan haasteeseen... Eka kerta kun pääsen sijaistamaan oman (tulevan) ammattiryhmän edustajaa. Eli jotakin olisi jo hyvä & kiva osata ja tehdä oikein sen neljän viikon aikana. Oikein jänskättää jos vaan rupeaa miettimään, että mitähän sieltä vastaan tulee... Noh, kyselen vaan sitten kovin tyhmiä muilta työntekijöiltä ja koitan parhaani mukaan ratkaista ongelmia. Pääasia, että saan nyt arvokasta työkokemusta.

Mitäs muuta minulle sitten kuuluu? Eipä kummia. Tänään oli tentti ja ensi viikolla vielä kolme ja jossain välissä pitäisi kirjoitella opinnäytetyötäkin. Ei siis ole tekemisen puutetta jos vaan haluaa käyttää kaiken vapaa-ajan opiskeluun, mutta tuskin haluaa.

Muuten kuuluu ihanaa kevätaurinkoa ja tulevaisuuden unelmia, jotka toivon mukaan edes osittain joskus toteutuvat (ja tuntuvat silloin vielä mukavilta).

Kevätkiireitä

Selvisin flunssasta ja kaikki kivat suunnitelmatkaan eivät peruuntuneet, vaan ainoastaan siirtyivät tulevaisuuteen. Eli tulevaan viikonloppuun ja ensi kesään. Saas nähdä mitä esteitä siihen mennessä ilmaantuu...;)

Huomenna olen menossa työhaastatteluun. Jännittää tietenkin, vaikka muutamassa on tullut jo käytyäkin. Erilaisen tästä työhaastattelusta tekee se, että tiedän että ko. työpaikka haastattelee vaan kahta hakijaa. Toinen olen minä ja toinen luokkakaverini. NIIN inhottavaa kilpailla luokkakaverin kanssa. Ikävää on jos en tule valituksi ja ikävää on myös se, jos vien paikan luokkakaverilta. Tällä hetkellä kylläkin tuntuu siltä, että ensimmäinen vaihtoehto on todennäköisempi. Näinhän se menee, että kun samalla alueella asutaan ja on samat mielenkiinnonkohteet, niin samoista paikoista kilpaillaan. Minä en vaan tykkää tästä asetelmasta yhtään. Taidan olla liian pehmeä tähän työnhakumaailmaan?! Mutta huomenna katsotaan kuinka Pandan käy!

Pirun flunssa!

Täällä ollaan, hengissä toistaiseksi, mutta NIIN inhottavan kurkkukivun ja väsymyksen kourissa... Flunssalle ei varmaan ole koskaan sopivaa aikaa tulla, mutta tämä ajankohta on taas yksi huonoimmasta päästä.

Tai noh, koulun kannalta ajankohta on varmaan erinomainen. ;( Tunnollinen koululainen ei ole juurikaan sairastellut ja painanut vielä loppuviikon ja eilisen hommia, että sitten voisi tänään ja vappuna tehdä mitä lystää. Eikä mitä, tokihan heti iskee flunssa, joka vesittää sitten kaikki ihanat suunnitelmat. Suunnitelmia oli siis tälle ja huomiselle päivälle ihan mukavasti ja niiden toteutumista olen tässä odotellut kuin kuuta nousevaa, mutta ei niin ei.

Viimeksi sapetti näin paljon joskus 10 vuotta sitten, kun jouduin jäämään flunssan takia pois tärkeistä ja odotetuista voimistelukisoista...

Noh, elämä on!

t. itsesäälissä vielä hetken piehtaroiva Panda

Opiskelua, opiskelua

Hmm... Tässä laskeskelin, että olen nyt käyttänyt tähän mennessä elämästäni n. 16 vuotta opiskeluun. Jippii! Ikää kun on vasta 24 vuotta niin se on aika melkoinen aika elämästä se. En koe olevani mitenkään ainutlaatuinen tämän asian suhteen. Monet ovat opiskelleet vielä paljon, paljon enemmän ja monet jopa nauttivat opiskelusta. Niin minäkin, välillä.

Nyt rupeaa kuitenkin riepomaan. Tuntuu, että elän jatkuvasti "odotteluvaihetta". Sitten kun saan vaan tämän tehtävän tehdyksi, niin sitten... Sitten kun saan nämä opinnot päätökseen, niin sitten elämä muuttuu. Autuas joutenolo saavuttaa minut ja pääsen nauttimaan kaikesta mukavasta tekemisestä... Joopa joo. Totuus on, että puoli vuotta pitäisi vielä jaksaa rutistaa tutkimusten ja kirjojen ja luentojen ja tehtävien ja työharjoittelun parissa. Jos sen jaksaa niin ehkäpä opiskelu loppuu (ainakin hetkeksi). Sen jälkeen vaan EI luultavasti heittäydytä joutenoloon, vaan etsitään vimmatusti alan töitä ja toivon mukaan niitä myös saadaan.

Noh, mitäpä sitä itkemään. Itse olen valinnut opiskelun (vaikkakin yhteiskunta siihen myös hieman painosti) ja enpä tiedä olisinko yhtään tyytyväisempi jos olisin nyt viime vuodet painanut hommia välivuoden työpaikassani varastomiehenä.

Näin ollen jatkan vaan lukemista työhyvinvoinnista, mutta sitä ennen lähden ulos aurinkoon, enkä mieti pätkääkään koulujuttuja (jos mahdollista).

Alussa

Alussa oli Panda, tietokone ja blogi. :)